Tuuliviiri

Pikkuhiljaa on alkanut tuntua vähän siltä, että en osaa päättää yhtään mitään ja vaihtelen aikomuksia ja suunnitelmia jatkuvasti. Vähän aikaa sitten pidin ihan varmana sitä, että ryhdyn opiskelemaan puusepäksi, jos vain pääsen kouluun sisälle, mutta nyt on alkanut pikkuhiljaa tuntua siltä että ehkä akateeminen elämä kutsuu mua sittenkin. Olen kuitenkin lähes koko elämäni ollut koulussa ja tehnyt hullusti töitä hyvien arvosanojen eteen, ja alkaa tuntua siltä että ehkä en sittenkään halua käyttää aivojani pelkästään ruumiilliseen työhön ja kotitöihin.

Selailin yliopistojen tarjontaa ja koska lähikaupungin pelkkä luonnontieteellisyys ei oikein innostanut, niin päätin sitten laajentaa etsintää muuallekin Suomeen. Tiedekuntia selaillessa kolahti jo ennestään kiinnostanut ala, arkeologia, ja pistin hakupaperit menemään Turkuun ja Ouluun. Nyt pääsykoekirjoja lueskellessa positiivinen tunne on vain vahvistunut: arkeologiassa yhdistyy mielenkiintoisesti historia, humanismi ja luonnontieteet. Ensiksi ajattelin hakea pelkästään Turkuun, mutta onneksi nyt huomasin tuon Oulunkin toiseksi vaihtoehdoksi, sillä sieltä olisi paljon lyhyempi matka kotiin. Toivon vain, että pääsisin jompaan kumpaan!

Tietenkin se vähän harmittaa, jos joutuu opiskelemaan toisessa kaupungissa kun mies on täällä, mutta toisaalta voisi tehdä myös hyvää päästä välillä eroon tästä kauhean talon ja tunkeilevien appivanhempien aiheuttamasta ansasta mikä aiheuttaa vain turhaa kitkaa meidän välille.