Isoin homma oli pestä makuuhuoneen ikkuna! En viitsi missään nimessä pestä kaikkia samana päivänä, sillä tuossakin meni jo melkein kaksi tuntia. Karmit ovat järjettömän törkyiset ja täynnä kärpäsenkakkaa muutaman vuoden pesemättömyyden takia, joten niiden hinkkaaminen vie hermot kokonaan. Pesemisen jälkeen virittelin uutta verhoa, joka ommeltiin äidin kanssa viikonloppuna, mutta se olikin liian leveä. Laitoin sen sitten väliaikaisesti kaksinkerroin ennen kuin pääsen lyhentämään sitä, koska en malttanut jättää sitä kaappiin. Tykkään kankaasta aivan mielettömästi! Mukavan pirteä printti ja kukat ovat aina <3. Onneksi kangasta jäi yli sen verran, että saan ommeltua siitä vielä tyynyt sängylle. Verhojen kanssa väkertämisen aikana mietitytti se, että kenen järkijätön idea klipsiverhotangot oikein ovat? Nipsujen kiinnittäminen verhoon on aivan tuskallista, koska ne ovat jäykät eikä käsi mahdu kunnolla tangon peittävän laudan alle ja sitten kun kaikki on lopulta saanut kiinni, huomaa etteivät ne ole tasaisin välein joten kangas ei laskeudu kunnolla. Lisäksi ripustamisen ihanuutta lisää ikkunasta suoraan paahtava aurinko... Onneksi mies ei ollut kotona tai se olisi taas saanut kestää pinnani palamista.

Muut tämän päivän rästit ovatkin lähinnä käsitöiden saralta: kaivelin koriani ja päätin etten aloita mitään uutta ennen kuin olen saanut vanhat jutut valmiiksi.
Yksi virkattu ikkunalaudalle tarkoitettu kapea kaitaliina on odottanut varmaan vuoden verran viimeistelyä, koska lanka loppui ennen kuin ehdin tehdä siihen reunukset. Onneksi sain äidin varastoista jämäkerän ja pääsin virkkaamaan reunoja. Ihanan aivotonta touhua, tämän teen loppuun tänä iltana kauhuleffaillan aikana.

Olen neulonut kolmiohuivia Helsingistä ostamastani sinapinkeltaisesta Pirkka-langasta, ja ihme kyllä se näyttää onnistuvan vaikka olinkin aluksi hiukan epäilevä. Vielä muutama toistokerta keskiosan kuviota ja sitten pääsenkin jo tekemään reunoja. Pinta näyttää vielä tässä vaiheessa epämääräisen möhkyräiseltä, mutta luotan siihen, että pingotus tekee jälleen kerran ihmeitä. :)

Tämä viikko on ollut hieman surullinenkin, sillä yksi kissoista kuoli sunnuntaina. :( Oltiin lähdössä autolla liikenteeseen ja peruuttaessa kuului epämääräinen tömähdys. Naureskelin siinä miehelleni, että törmäsitpä sinäkin lumipenkkaan (J oli irvaillut koko aamun edellispäivän ojaan ajostani), mutta ääni kuuluikin kissasta. Viltsu oli ollut kyyhöttämässä takarenkaan vieressä ja takajalat olivat jääneet alle. Se piti lopettaa ja haudata ennen kuin päästiin lähtemään minnekään, ihana alku päivälle. On se vaan niin reilua, kaikki lemmikkikissat kuolevat mutta noilla villeillä kollinrutaleilla vaikuttaa olevan ainakin 10 elämää.










