Tuuliviiri

Pikkuhiljaa on alkanut tuntua vähän siltä, että en osaa päättää yhtään mitään ja vaihtelen aikomuksia ja suunnitelmia jatkuvasti. Vähän aikaa sitten pidin ihan varmana sitä, että ryhdyn opiskelemaan puusepäksi, jos vain pääsen kouluun sisälle, mutta nyt on alkanut pikkuhiljaa tuntua siltä että ehkä akateeminen elämä kutsuu mua sittenkin. Olen kuitenkin lähes koko elämäni ollut koulussa ja tehnyt hullusti töitä hyvien arvosanojen eteen, ja alkaa tuntua siltä että ehkä en sittenkään halua käyttää aivojani pelkästään ruumiilliseen työhön ja kotitöihin.

Selailin yliopistojen tarjontaa ja koska lähikaupungin pelkkä luonnontieteellisyys ei oikein innostanut, niin päätin sitten laajentaa etsintää muuallekin Suomeen. Tiedekuntia selaillessa kolahti jo ennestään kiinnostanut ala, arkeologia, ja pistin hakupaperit menemään Turkuun ja Ouluun. Nyt pääsykoekirjoja lueskellessa positiivinen tunne on vain vahvistunut: arkeologiassa yhdistyy mielenkiintoisesti historia, humanismi ja luonnontieteet. Ensiksi ajattelin hakea pelkästään Turkuun, mutta onneksi nyt huomasin tuon Oulunkin toiseksi vaihtoehdoksi, sillä sieltä olisi paljon lyhyempi matka kotiin. Toivon vain, että pääsisin jompaan kumpaan!

Tietenkin se vähän harmittaa, jos joutuu opiskelemaan toisessa kaupungissa kun mies on täällä, mutta toisaalta voisi tehdä myös hyvää päästä välillä eroon tästä kauhean talon ja tunkeilevien appivanhempien aiheuttamasta ansasta mikä aiheuttaa vain turhaa kitkaa meidän välille.

Rästien purkua

Aurinko paistoi aivan upeasti heti aamusta asti ja se antoi lisää energiaa päihittää tämä epämääräinen haahuilu sohvan ja tietokoneen välillä. Tein pari päivää sitten listan kaikista rästihommista, mitä pitäisi tehdä loppuun (sisältää esim. siivousjuttuja, keskeneräisiä käsitöitä, remonttipuuhia yms.) ja sain tänään ruksittua muutaman niistä yli.

Isoin homma oli pestä makuuhuoneen ikkuna! En viitsi missään nimessä pestä kaikkia samana päivänä, sillä tuossakin meni jo melkein kaksi tuntia. Karmit ovat järjettömän törkyiset ja täynnä kärpäsenkakkaa muutaman vuoden pesemättömyyden takia, joten niiden hinkkaaminen vie hermot kokonaan. Pesemisen jälkeen virittelin uutta verhoa, joka ommeltiin äidin kanssa viikonloppuna, mutta se olikin liian leveä. Laitoin sen sitten väliaikaisesti kaksinkerroin ennen kuin pääsen lyhentämään sitä, koska en malttanut jättää sitä kaappiin. Tykkään kankaasta aivan mielettömästi! Mukavan pirteä printti ja kukat ovat aina <3. Onneksi kangasta jäi yli sen verran, että saan ommeltua siitä vielä tyynyt sängylle. Verhojen kanssa väkertämisen aikana mietitytti se, että kenen järkijätön idea klipsiverhotangot oikein ovat? Nipsujen kiinnittäminen verhoon on aivan tuskallista, koska ne ovat jäykät eikä käsi mahdu kunnolla tangon peittävän laudan alle ja sitten kun kaikki on lopulta saanut kiinni, huomaa etteivät ne ole tasaisin välein joten kangas ei laskeudu kunnolla. Lisäksi ripustamisen ihanuutta lisää ikkunasta suoraan paahtava aurinko... Onneksi mies ei ollut kotona tai se olisi taas saanut kestää pinnani palamista.



Muut tämän päivän rästit ovatkin lähinnä käsitöiden saralta: kaivelin koriani ja päätin etten aloita mitään uutta ennen kuin olen saanut vanhat jutut valmiiksi.

Yksi virkattu ikkunalaudalle tarkoitettu kapea kaitaliina on odottanut varmaan vuoden verran viimeistelyä, koska lanka loppui ennen kuin ehdin tehdä siihen reunukset. Onneksi sain äidin varastoista jämäkerän ja pääsin virkkaamaan reunoja. Ihanan aivotonta touhua, tämän teen loppuun tänä iltana kauhuleffaillan aikana.



Olen neulonut kolmiohuivia Helsingistä ostamastani sinapinkeltaisesta Pirkka-langasta, ja ihme kyllä se näyttää onnistuvan vaikka olinkin aluksi hiukan epäilevä. Vielä muutama toistokerta keskiosan kuviota ja sitten pääsenkin jo tekemään reunoja. Pinta näyttää vielä tässä vaiheessa epämääräisen möhkyräiseltä, mutta luotan siihen, että pingotus tekee jälleen kerran ihmeitä. :)


Tämä viikko on ollut hieman surullinenkin, sillä yksi kissoista kuoli sunnuntaina. :( Oltiin lähdössä autolla liikenteeseen ja peruuttaessa kuului epämääräinen tömähdys. Naureskelin siinä miehelleni, että törmäsitpä sinäkin lumipenkkaan (J oli irvaillut koko aamun edellispäivän ojaan ajostani), mutta ääni kuuluikin kissasta. Viltsu oli ollut kyyhöttämässä takarenkaan vieressä ja takajalat olivat jääneet alle. Se piti lopettaa ja haudata ennen kuin päästiin lähtemään minnekään, ihana alku päivälle. On se vaan niin reilua, kaikki lemmikkikissat kuolevat mutta noilla villeillä kollinrutaleilla vaikuttaa olevan ainakin 10 elämää.

World of Goo

Pelit-lehteä lueskellessa törmäsin kivaan peliin ja oli pakko kokeilla: World of Goo. Pelin ideana on siis rakennella pienistä venyvistä räkäpalleroista rakennelmia jostain päin kenttää löytyvää putkea kohti. Yllättävän koukuttava!



Peli painottuu aika paljon fysiikkaan, sillä palleroita ei voin vain rätkiä summassa mihin sattuu, vaan rakentaminen vaatii ajatusta. Erityisesti pitkän sillan rakentaminen oli aluksi tuskaisen vaikean oloista, sillä pallukoiden välisten sidosten venyminen sai rakennelman heilumaan ja aina lopuksi sortumaan, kun painovoima teki tehtävänsä.
Mahdottoman kiva pikku peli ajankuluksi. Tällaista olenkin etsinyt, sillä mieli on tehnyt pelata jotain, mutta aktiivi-WoWittajaksi palaaminen ei huvita rahatilanteen ja koukkuunjäämisen vuoksi.

Tulevaisuussuunnitelmia

Pistin eilen toisen asteen yhteishaun menemään; hain opiskelemaan sekä puualan artesaaniksi että tekstiilialan artesaaniksi vanhaan kouluuni. Kaipaan käsillä tekemistä sekä toisen asteen rentoa opiskelua. Vaikka järki riittäisikin korkeakouluun, niin näköjään opiskelutyyli ja -tahti eivät sovi minulle lainkaan. Harmittaa vähän, että hetkellisessä paniikin ("Apua mä en ikinä valmistu miksikään enkä saa mitään töitä ja oon loppuikäni köyhä!") puuskassa sovin tuutoropettajani kanssa, että palaan takaisin näihin fysioterapiaopintoihin ensi viikosta alkaen, joten kaipa sitä on pakko opiskella tämä loppukevät kun kaikki järjestelyt on jo tehty. On siinä sentään se hyöty, että jos en nyt pääsekään haluamaani kouluun, niin on joku plan B olemassa.

Ääkskääks, kun tekisi mieli päivittää blogin ulkoasua, kun en siihen ole aiemmin jaksanut paneutua, mutta nyt sitten huomasinkin että kiintolevyn hajoaminen on myös vienyt Photoshopin mukanaan! Nyt on kai sitten pakko käyttää päivä aiemmin suunnitellulla tavalla, eli yrittäen lukea fysiologian tenttiin ja vähän siivoillen. Toivon vaan, että appivanhemmat eivät taas tee sitä ihanaa ylläriään ja ilmesty kutsumatta viiden tunnin vieraisille.

Kissainvaasio!

Sen sijaan, että kirjoittaisin kesätyöhakemusta, kulutan aamupäivääni jälleen i can has cheezburgerissa. <3 Tässä muutamia suosikkeja!

Ja tässä vielä oma Valtsuni :)

Matkustan ympäri mualimmaa

Viikonloppu vierähti Helsingissä vieraillessa. Hilpaisin sinne junalla perjantaiaamuna ja paluumatka oli sunnuntaina. Matkan suuri tarkoitus ja alkuperä oli käydä Spitfiren ja Mojakan keikalla, mutta ylivoimaisesti eniten kyllä pidin ystäväni ja siskoni tapaamisesta.

Ostin ennen reissuun lähtöä uuden kameran ja tykkään siitä aivan kauheasti! Se on pikkuinen, kätevä, isoruutuinen ja ottaa kohtuuhyviä kuvia myös ilman vihaamaani salamaa.

Lauantaipäivä oli lankapäivä! Kierreltiin kaupungilla eri lankakaupoissa, mutta harmi kyllä osa oli jo kiinni, koska päästiin vasta niin myöhään liikkeelle, ja lopuissa taas ei ollut oikein kunnon valikoimaa. Menita oli kyllä aivan <3, ja ostin sieltä pari vyyhtiä keltaista Pirkkalankaa. Harmittaa etten ostanut mitään muuta, mutta se oli eka kauppa jossa käytiin ja ajattelin säästää rahaa myös muihin paikkoihin (mistä en siis sitten ostanutkaan mitään).

Helsinki on ihan kiva näin käymän tietä, mutta en kyllä haluaisi asua siellä. Liikaa betonia, ihmisiä ja ankeutta. Tai ehkä siinä eniten häiritsee se, että se on kuitenkin niin pieni ja jotenkin väkisin väännetyn oloinen - tai siis, esimerkiksi Lontoossa suurin osa kaupunginosista on kaupungin imaisemia kyliä ja kaupunkeja, ja niissä on myös sellainen tunnelma, mutta suurin osa Helsingin kaupunginosista on varta vasten kaupunginosiksi rakennettuja betonibunkkereita, joissa on keinotekoinen keskus joka ei edes tunnu keskukselta.

Viikonloppupuuhailuja

Sunnuntaipäivä oli tarkoitus viettää kyläilevän kaverin kanssa, mutta hänpä sairastuikin flunssaan. Vääntäydyin sitten mukaan miehen lähtiessä vanhempiensa luo kylään, vaikka se ei hirveästi innostanutkaan. Onneksi pelastuin - ei tarvinnutkaan istua ja syödä ja kuunnella tylsiä juttuja koko päivää, vaan käytiin kokeilemassa heidän uusia suksiaan viereisen järven jäällä. Latu oli aivan mahtava ja oli kiva hiihtää pitkästä aikaa keveillä suksilla luisteluhiihtoa, sillä parina viime talvena on tullut vain käytyä pari kertaa eräsuksilla pyörähtämässä jossain metsässä.

Teetä & Harry Potteria

Lauantaina oli ensimmäinen työpäivä Footbalancen hommissa, eli pidin askelklinikan eräässä urheiluliikkeessä. Päivä oli lievästi sanottuna tympeä! Tietenkin minut määrättiin kaukaisimmassa periferiassa sijaitsevaan kauppaan, joten maksavia asiakkaita kävi pyöreät nolla. Onneksi sentään tein noin kymmenen analyysia ettei tarvinnut koko päivää vain pyöritellä peukaloitaan, mutta olisi nyt ollut kiva, jos olisin saanut edes yhdet pohjalliset kaupaksi, koska saan niistä provikkaa tuntipalkan päälle.

Tämä päivä vierähtääkin sitten yksikseen kotona, kun mies on töissä iltaan asti. Suunnitelmia vähän romutti yllätysvisiitille tulleet appivanhemmat, mutta jospa sitä nyt saisi edes jotain tehtyä. Onneksi he sentään puuhastelevat mitä itse tykkäävät eivätkä vaadi seuranpitoa. Tarkoituksena olisi keittää pannu teetä, lukea Harry Potteria ja ehkäpä lähteä käymään kävelyllä kun aurinko paistaa vihdoinkin. Juoksututtaisikin vähän, mutta eilisillan lumipyry tukki tiet ja aamuliikenne teki niin kaameat urat, etten viitsi särkeä nilkkojani juoksemalla. :(

Ainoa särö tähän rauhaan on se, että en pysty olemaan tarkistamatta sähköpostia jatkuvasti! Hain au pairiksi Uuteen Seelantiin ja nyt vain odotan viestiä koko ajan. Haluaisin niin päästä sinne! Pää suorastaan huutaa jotain uutta ja vaihtelua tähän tasaisuuteen ja tämä olisi niin täydellinen tilaisuus.

“I can do this all day. Who’s next?”

Sain juuri katsottua Battlestar Galactican uusimman jakson. Kaksi ensimmäistä olivat aikamoisia pettymyksiä, koska viimeisin jakso ennen taukoa lupaili niin paljon, mutta nyt jälleen mukana alkaa olla entisenlaista toimintaa ja juonittelua. Nyt en sitten maltakaan odottaa huomista, että pääsisi näkemään seuraavan!

Kun aloin katsoa BSGtä, Starbuck oli mun ehdoton suosikkihahmoni ja joissain ei-niin-mielenkiintoisissa vaiheissa ainoa syy, jonka vuoksi jaksoin kahlata tympeät jaksot läpi. Kolmoskaudella sekä neloskauden alussa aloin kuitenkin ärsyyntyä siihen outoon viritelmään, jota hahmon ympärille kehrätään, mutta tässä jaksossa näkyi taas vilaus sitä "vanhaa" Starbuckia, jota on ollut jo ikävä. ♥

A perfect day

Alkuviikko vierähti kaupungissa pari luentoa kuunnellessa, potkunyrkkeilytreeneissä käydessä ja pääsinpäs lankakauppaankin ostoksille. Löysin vihdoinkin kivat napit tekeillä olevaan villatakkiin, ja mukaan tarttui myös pari kerää alennuslankaa (Gjestalin Silja-sukkalankaa). Kun kerrankin oli aikaa, kävin myös Kontissa ostamassa pussillisen sekalaisia nappeja.


Tämä päivä meni siinä, että tein vain kaikkea mitä teki mieli. Nukuin pitkään, luin hyvän kirjan ja kävin lenkillä. Postilaatikkoon oli myös ilmestynyt kiva ylläri: tilasin viime viikolla iinun nettikaupasta kankaisen puikkokotelon ja tänään se sitten tuli! Rakastuin siihen aivan totaalisesti, se on luonnossa vielä käytännöllisempi ja upeampi kuin kuvista osasin päätellä.

Tuntuu aivan omituiselta ajatella, että tässä on monta kuukautta ennen mahdollisia kesätöitä ilman mitään kiirettä. Tarkoituksena olisi suorittaa vielä pari kurssia, joista saattaisi olla hyötyä myöhemmin, tehdä töitä vain lauantaisin ja loppuaika viettää päänuppia lepuuttaen ja tehden vain sitä mitä tekee mieli. Jospa sitä kesään mennessä valkenisi myös se, mitä haluaisin tehdä isona. Mukavaa vaihtelua siihen, että on pari vuotta paahtanut lähes tauotta ja lomallakin on vain naputtanut takaraivossa kaikki se, mitä pitäisi tehdä.

Tuskainen aamu

Mä en sitten taida oppia millään. Eilen aamulla selkä tuli yhtäkkiä kipeäksi, ehkä jokin lievä noidannuoli, mutta en sitten välittänyt siitä yhtään vaan lähdin katsastamaan yhtä kuntosalia, jossa en ole ennen käynyt. Sali oli kiva, ei mikään kiiltokuvamainen kuntoklubi vaan huone, jossa oli tarvittavat painot ja vehkeet. Muut treenaajat olivat lähinnä vanhempia ja sympaattisia voimanostajia, jotka auttoivat kysymättäkin jos jotain ongelmaa tuli. Tein tunnin ylävartalotreenin, koska oli vaan niin ihana päästä pitkästä aikaa rehkimään. Kannustimena toimi myös tiistaina tehty kehonkoostumusmittaus, joka paljasti että kahdessa vuodessa on kertynyt puhdasta rasvaa kolme kiloa lisää ja lihasmassaa (ja jopa luuta!) kadonnut jonnekin taivaan tuuliin.

Tänä aamuna oli tuskaista nousta ylös. Selkälihakset ja -ranka ovat tuosta lapaluiden välistä aivan kammottavan kipeät enkä pysty tekemään kiertoliikettä lähes lainkaan. Kävelen vaan tönkkönä ympäriinsä ja yritän saada sitä vertymään. Aivastus sattui aivan järjettömästi ja sai aikaan pysyvän kivun, kun aikaisemmin sen sai asettumaan ryhtymällä istumaan. Ehkä pitäisi kaivella harjanvarsi esiin ja yrittää keppijumppaa.

Muutoksia ilmassa

Nyt se sitten on loppu.

Nimittäin tän koulun käyminen. Olen pitkään jo miettinyt sitä, ettei tämä ala oikein kiinnosta ja nyt sitten tulin siihen tulokseen että lopetan opiskelun. Turha tuhlata aikaa ja vaivaa semmoiseen, mistä ei loppujen lopuksi tule olemaan mitään hyötyä. Ilmoitin tänään luokkalaisille, että tuskin tulen enää näkymään siellä ja varasin maanantaiksi tuutoropettajalle ajan käytännön asioiden selvittelyyn. Luultavasti tulen vielä käymään kolme kurssia, koska ne ovat kaikille terveysalan opiskelijoille yhteisiä ja saatan hakea lukemaan bioanalytiikkaa, niin sittenpähän olisi nekin käyty jo valmiiksi.

Ajatus kypsyi lopullisesti tiistaina, kun istuin luennolla joka ei kiinnostanut pätkän vertaa ja mieleen pälkähti ajatus, että mitä helvettiä minä oikein istun täällä. Eilen jäin sitten kotiin ja tulin siihen lopputulokseen, että en enää jatka. Teen loppukevään sekä kesän töitä ja haen syksyksi uuteen kouluun. Vaihtoehtoina ovat käsi- ja taideteollisen sisustustekstiilien suunnittelu ja valmistus, jota todella haluaisin opiskella sekä se bioanalytiikka, joka olisi töiden saamisen kannalta järkevämpi ratkaisu.

Jospa sitä saisi tehtyä koulun takia tekemättä jääneitä hommia valmiiksi. Eilen tuli jo yksi pitkään seissyt projekti lopetettua: maalasin ikkunalautaan toisen kerroksen maalia. Niinkin pieni asia on ollut tekemättä jo toista viikkoa, kun pitkien päivien jälkeen ei ole jaksanut tehdä mitään muuta kuin stressata tulevia koulutöitä.
Maalata pitäisi pari muutakin kohtaa: yksi kirjahylly loppuun, jonka jälkeen sen voisi ruuvata seinään sekä eteisten välisen pikkuikkunan karmit, jotka ovat aivan hilseilleet ja kuluneet.

Uusi vuosi

Vuodenvaihdos meni rauhallisissa tunnelmissa, käytiin vain pikavisiitillä miehen vanhempien luona ja sitten tultiin kotiin katsomaan leffoja ja nukkumaan aikaisin. Oli alunperin tarkoituksena käydä kävelyllä katselemassa raketteja, mutta tuuli aivan järjettömän kovaa ja oli hillittömän kylymä!!

Vuosi 2008 meni sitten ohi, ja kaikkea ehtikin tapahtua. Kihlat, kaksoistutkinnosta valmistuminen, uuden opiskelun aloittaminen, muutto... Tänä vuonna olisikin sitten edessä häät, mutta se onkin sitten asia erikseen, että tulevatko ne tapahtumaan. Molemmat ollaan todella huonoja juhlijoita eikä jakseta miettiä asiaa ollenkaan. Luultavasti tulee käymään niin, että mennään vain pikaisesti maistraattiin ja suoraan häämatkalle.

Toivon kyllä, että tästä vuodesta tulisi kiva! Eniten innostaa nyt alussa se, että aloitan ensi viikolla taas potkunyrkkeilyn puolen vuoden tauon jälkeen. On ollut aivan hirveä ikävä sitä ja on ihana jatkaa taas. Toivottavasti se auttaisi myös pudottamaan muutaman ylimääräisen kilon, jotka pääsivät kertymään syksyn aikana. Eihän ne vielä mitenkään suuresti näy, mutta rupesin miettimään, että jos lihon joka vuosi 2-3 kiloa enkä tee ikinä mitään, niin minähän olen kymmenen vuoden päästä 20-30 kiloa lihavampi! :O
Olen huomannut täällä maalla asuessa, että olen tosi huono liikkumaan ellei joku ole piiskaamassa tai ellen lähde varta vasten jonnekin (esim. kuntosalille). Ajattelin jatkaa treenipäiväkirjan tekoa pitkän tauon jälkeen jos se vaikka innostaisi säännöllisyyteen. Tosin pelottaa, että ajaudun taas siihen tilanteeseen mikä laittoi lopettamaan sen treenipäiväkirjan pidon silloin aikaisemmin: olen aika altis syömishäiriöille, eikä päähän mahtunut enää mitään muuta kuin ruokapäiväkirja ja viikottainen treenimäärä.