Loppukiri ennen joulua

Päätinpä taas jäädä kotiin pitämään etäpäivän, koska tänään ei onneksi ollut yhtään pakollista luentoa tai harjoitusta. Tuntui siltä, että on paljon hyödyllisempää olla täällä tekemässä rästihommia kuin istua puolihorroksessa kuuntelemassa ja tuhertelemassa jotain ylös. Sain rutkasti lisää opiskeluintoa, koska onnistuin saamaan tuki- ja liikuntaelinten anatomian osakokeesta vitosen!!! Olen aivan järjettömän tyytyväinen siitä, sillä alueena oli yläraajan ja vartalon lihakset, ja kyynärvarsi on aivan tappovaikea. En vielä tenttiaamuna osannut sitä, mutta jostain syystä se loksahti päässä paikoilleen juuri ennen tenttiä, kun kerrattiin nopeasti luokkakavereiden kanssa. Nyt sitten on tarmoa käydä jopa käsiksi asiakkaan ohjauksen luentopäiväkirjaan, jota en ole vielä kirjoittanut puhtaaksi ollenkaan, vähän vain sutaissut ranskalaisia viivoja muistin tueksi. Tavoitteena on saada se tänään ajan tasalle, ja jatkossa kirjoittaa merkinnät heti luennon jälkeen puhtaaksi (joo, saattaa nämä jalot lupaukset unohtua heti huomenna...).

Pikkujoulukausikin alkaa jo lähestyä. Viime vuonna en ollut yhdessäkään, mutta nyt olisi jo kolmet tulossa ja lisäksi vielä kaverin lakkiaiset. Onneksi yksi niistä pikkujouluista on miehen työpaikan järjestämä, jossa vain käydään teatterissa ja sen jälkeen ravintolassa jouluaterialla, koska en todellakaan ole mikään bilehile ja olen aika varma, että ensi viikolla olevat meidän luokan pikkujoulut ovat ihan tarpeeksi kosteat koko loppuvuoden tarpeisiin.
Pitäisi varmaan pikkuhiljaa alkaa miettiä muitakin joulujuttuja, kuten lahjoja ja sitä, että missä me edes ylipäätään vietetään joulua. Minä haluaisin mennä vanhempieni luo kuten aina aikaisemminkin, mutta aina kun puhun siitä, niin mieheni ottaa marttyyri-ilmeen ja sanoo: "Ai jaa... No minä kai olen sitten yksin täällä..." En ymmärrä miten voi olla niin vaikeaa päättää, että tuleeko minun mukaan vai meneekö omien vanhempiensa luo, varsinkin kun meidän remontti on niin kesken ettei täällä voi todellakaan mitää joulua viettää.

Remontista puheenollen: ei ollut mikään maailman ihanin yllätys, kun purettiin tulevasta makuuhuoneestamme nurkkiin rakennetut kaapit. Nimittäin toisen takana oli seinä aivan homeessa, tapettia peitti valkoinen homemössö. Tietenkin myös vanerit tapetin alla ovat kostuneet ja nyt sitten mietitäänkin, että miten ihmeessä me saadaan ne ensiksikin irti ja toiset samanlaiset (eli hirvittävän paksut, järeät ja muotoonsahatut) tilalle.