Päätin lähteä n. 5 kilometrin hölkyttelylenkille heti ensimmäiseksi, vaikka tarkoitus olikin ollut tehdä ensin muut hommat pois alta (tosin se ajatus meni mönkään heti aamusta, kun nukuin kaksi tuntia pitempään kuin olin aikonut). Olen yrittänyt lenkkeillä säännöllisesti ja pitämään siitä, koska tänne maalle muuttaessa jouduin lopettamaan tai ainakin jättämään tauolle kaikki entiset liikuntaharrastukset, kuten potkunyrkkeilyn. Lisäksi lenkkeilystä olisi hyötyä, kun vaan jaksaisin tehdä sitä, sillä kahden vuoden potkunyrkkeilytreenaus paransi lähinnä maksimikuntoa, ja tuollainen rauhallinen peruslenkki tuntuu aivan hirveältä! Vauhtikestävyyteni on surkea ja syke pyrkii karkaamaan koko ajan ylöspäin. Toivon vaan, että löytäisin jonkun vähän pitemmän lenkin jota olisi hyvä juosta, sillä nyt en tiedä yhtään paljonko matkaa on minnekin ja joka suuntaan lähtiessä tuntuu olevan aivan järkyttävät mäet. Kaipaan entisen asuntoni vieressä ollutta puistoa!
Eilen lopetettiin 16 kissaa. Se oli aivan pakko tehdä, sillä edelliset asukkaat, eli mieheni vanhemmat, eivät olleet rajoittaneet kissojensa lisääntymistä millään tavalla, joten täällä oli ehkä noin 27 kissaa. Muutama puolivilli vielä jäi, sillä niitä ei saatu kiinni, mutta pakko nekin on lopettaa jossain vaiheessa, sillä ei ole mitään järkeä pitää sellaisia eläimiä, jotka eivät anna edes koskettaa, eikä meillä riitä rahat jättimäisen kissakatraan ruokkimiseen.
Oli aivan outoa mennä ulos tänä aamuna! Aikaisemmin ei ole edes hirveästi huvittanut mennä ulos, sillä jättimäinen nälkäisten kissojen lauma partioi aina rappusilla mouruten kauheasti, ja oven avaaminen tuntui aivan mahdottomalta tehtävältä, sillä kissoja lappoi oven raosta sisälle nopeammin kuin niitä pystyi heittämään takaisin ulos. Myös ruokakuppien kantaminen oikeaan paikkaan ilman muutaman kissan telomista oli aika vaikeaa, kun aukoton kissamatto pyöri jaloissa. Mutta tänään tapahtui ihme: kun avasin oven, kissoja ei näkynyt missään. Jouduin jopa huutelemaan niitä, että ne älyäisivät tulla syömään ennen kuin ruoka jäähtyy! Lenkille meneminen oli myös aivan ihmeellistä, sillä aiemmin kissat ovat lähteneet aina seuraamaan, enkä ole sen takia uskaltanut lähteä tielle asti etteivät ne jäisi auton alle. Mutta nyt minä en enää kiinnostanut niitä pätkääkään, eli ne saivat näköjään kerrankin syötyä kylläkseen.
Tässä muutama meille jäänyt lemmikkikissa syömässä rähjäisen talomme rappusilla.
Näin hyvällä säällä ei huvittaisi tehdä mitään kouluun liittyvää. Mutta on varmaan pakko alkaa vääntää luentopäiväkirjaa ja ryhmätöitä. Aiheetkin ovat niin ihanan tympeitä: esimerkiksi "liike ja liikkuminen fysioterapian näkökulmasta". Voi jee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti