Knitter's block

Jostain kumman syystä ei huvita neuloa pätkääkään. Olen yrittänyt tehdä talveksi ensimmäistä villatakkiani, Martta-takkia (Novita, talvi 2007), ja viimeinen hiha jumittaa niin pahasti, että saa nyt nähdä tuleeko kesäänkään mennessä valmista. Tykkään kyllä mallista ja värivalinnoista, mutta saman toistaminen tökkii ja pahasti.



Neuleintoa latisti entisestään se, että aloitin viikonloppuna Päivyt-sormikkaat, joista olen haaveillut jo pitkään, mutta sitten jouduinkin purkuhommiin. Alpakkalanka oli ihanan pehmeää, värit (ruskea ja beige) todella mukavan näköiset, mutta laiskuuttani en taaskaan jaksanut tehdä kunnollista mallitilkkua, ainoastaan pari riviä joista olin mittailevani, että oikeat puikot on joo. Seurauksena oli sitten se, että sormientekovaiheessa huomasin kämmenosan olevan aivan liian tiukka. Nyt tässä odottelen, että ehtisin käymään kaupungissa puikko-ostoksilla, kun sopivaa puikkosettiä ei harmikseni sitten löytynytkään omista varastoista.

Ehkä pitäisi etsiä Ravelrysta joku tosi helppo ja nopeatekoinen pipo että saisi edes jotain näprättävää sormille. Kyllästyttää katsoa mitään elokuvia tms. ilman käsitöitä, ja nyt kun mies sai sen haaveilemansa videotykin ja valkokankaan, haluaisi se tietenkin istua joka ilta sen ääressä.

Loppukiri ennen joulua

Päätinpä taas jäädä kotiin pitämään etäpäivän, koska tänään ei onneksi ollut yhtään pakollista luentoa tai harjoitusta. Tuntui siltä, että on paljon hyödyllisempää olla täällä tekemässä rästihommia kuin istua puolihorroksessa kuuntelemassa ja tuhertelemassa jotain ylös. Sain rutkasti lisää opiskeluintoa, koska onnistuin saamaan tuki- ja liikuntaelinten anatomian osakokeesta vitosen!!! Olen aivan järjettömän tyytyväinen siitä, sillä alueena oli yläraajan ja vartalon lihakset, ja kyynärvarsi on aivan tappovaikea. En vielä tenttiaamuna osannut sitä, mutta jostain syystä se loksahti päässä paikoilleen juuri ennen tenttiä, kun kerrattiin nopeasti luokkakavereiden kanssa. Nyt sitten on tarmoa käydä jopa käsiksi asiakkaan ohjauksen luentopäiväkirjaan, jota en ole vielä kirjoittanut puhtaaksi ollenkaan, vähän vain sutaissut ranskalaisia viivoja muistin tueksi. Tavoitteena on saada se tänään ajan tasalle, ja jatkossa kirjoittaa merkinnät heti luennon jälkeen puhtaaksi (joo, saattaa nämä jalot lupaukset unohtua heti huomenna...).

Pikkujoulukausikin alkaa jo lähestyä. Viime vuonna en ollut yhdessäkään, mutta nyt olisi jo kolmet tulossa ja lisäksi vielä kaverin lakkiaiset. Onneksi yksi niistä pikkujouluista on miehen työpaikan järjestämä, jossa vain käydään teatterissa ja sen jälkeen ravintolassa jouluaterialla, koska en todellakaan ole mikään bilehile ja olen aika varma, että ensi viikolla olevat meidän luokan pikkujoulut ovat ihan tarpeeksi kosteat koko loppuvuoden tarpeisiin.
Pitäisi varmaan pikkuhiljaa alkaa miettiä muitakin joulujuttuja, kuten lahjoja ja sitä, että missä me edes ylipäätään vietetään joulua. Minä haluaisin mennä vanhempieni luo kuten aina aikaisemminkin, mutta aina kun puhun siitä, niin mieheni ottaa marttyyri-ilmeen ja sanoo: "Ai jaa... No minä kai olen sitten yksin täällä..." En ymmärrä miten voi olla niin vaikeaa päättää, että tuleeko minun mukaan vai meneekö omien vanhempiensa luo, varsinkin kun meidän remontti on niin kesken ettei täällä voi todellakaan mitää joulua viettää.

Remontista puheenollen: ei ollut mikään maailman ihanin yllätys, kun purettiin tulevasta makuuhuoneestamme nurkkiin rakennetut kaapit. Nimittäin toisen takana oli seinä aivan homeessa, tapettia peitti valkoinen homemössö. Tietenkin myös vanerit tapetin alla ovat kostuneet ja nyt sitten mietitäänkin, että miten ihmeessä me saadaan ne ensiksikin irti ja toiset samanlaiset (eli hirvittävän paksut, järeät ja muotoonsahatut) tilalle.

Koulustressiä

En jaksa! Vihaan ryhmätöitä ja niitä pukkaa ihan jatkuvasti, melkein joka ikiselle kurssille joutuu vääntämään jotain ryhmässä. Lisäksi mielessä kummittelee tuki- ja liikuntaelinten anatomian viimeinen tentti sekä motorisen kehityksen tentti, joista kummastakaan en muista yhtään mitään mutta en ole ehtinyt lukeakaan. Lisäksi olisi vielä psykologian korotustentti ensi viikolla. Voi kun olisi jo joulu ja kaikki kouluhuolet ohi... Teen EHDOTTOMASTI kaiken valmiiksi ennen joululomaa, ettei jotain jää roikkumaan sinne loppiaisen viime hetken paniikkiin.

Kävinpä viikonloppuna vaateostoksilla ja upposi vähän liikaa rahaa, mutta en jaksa nyt välittää siitä. :) Eikä se hinta loppujen lopuksi ole niin paha, koska ne ovat sellaisia perusvaatteita, joita voi pitää vuodesta toiseen ja yhdistellä vaikka minkä kanssa. Ostin uudet farkut (tummansiniset suoralahkeiset) ja villakangastakin (valkoisen puolireiteen ylettyvän) ja nyt vaan odotan, että pääsisin käyttämään niitä. Tietenkin minun tuuria, että koulussa onkin heti vaan ulkoliikuntaa! :D

Kolmannen talvipäivän ärsytystä

Nyt tämä talvi ei tunnu enää yhtään niin kivalta! Kuljen kouluun kimppakyydillä, mikä tarkoittaa, että pyöräilen aina ison tien varteen 4km matkan, ettei kuskin tarvitse tehdä turhaa koukkausta. Eihän se ole matka eikä mikään hyvällä säällä, mutta tämän päivän matkat olivat hirveitä! Aamu alkoi ihanalla loskasateella, joka kasteli silmälasit ja naaman peittäen näkyvyyden kokonaan. Tiekin oli pelkkää luirua, jossa pyörä vingerteli laidasta toiseen, ja onnistuin kaatumaankin yhdessä mäessä. Palatessa kotiin neljän jälkeen väsyneenä ja nälkäisenä kiittelin pientä pakkasta, koska ajattelin että tie olisi ehtinyt kovettua mukavasti. No, olihan se, mutta niin oli myös lumiseksi jäänyt pyörä. Jouduin ensin tappelemaan kiinni jäätyneen lukon kanssa, ja kun vihdoin sain sen auki, niin vuorossa olivatkin renkaat, ketjut, jarrut ja vaihteet. Onneksi sentään selvisin matkasta vuoroin varovasti ajaen ja vuoroin taluttaen.

Tänään alkanut hierontakurssi yllätti mukavuudellaan. Pelkäsin sitä etukäteen ajatellen, että olen ihan surkea ja että en jaksa hieroa sitä 40 minuuttia, mitä me toisiamme siellä yhden kerran aikana hieroskelemme, mutta kumpikin pelko osoittautui vääräksi. Oikea hierontapöytä auttoi todella paljon ergonomiaan ja aika hujahtikin ihan äkkiä ohi. Oikeat otteet löytyivät myös äkkiä, ja yllätyksekseni sekä opettaja että hierottava kehuivat. Huomenna olisikin vuorossa asiakkaan hierominen, mutta kyytien helpottamiseksi valitsin asiakkaaksi mieheni, vaikka se onkin vähän aidan matalimmasta kohdasta yli menemistä. Odotan kyllä huomista, pitkästä koulupäivästä huolimatta, sillä pystyn jäämään parin kaverin kanssa koulun salille ja altaalle, mikä ei normaalisti ole mahdollista!

Ensimmäisen talvipäivän riemua

-4.1 astetta, aurinko paistaa ja eilen illalla satanut ensilumi on pysynyt maassa! Päätin pitää tänään etäpäivän, koska ei huvittanut tehdä yhteensä kahden tunnin matkoja vain saadakseni kuulla, kuinka kannattaa liittyä jo opiskelijana Suomen Fysioterapeuttiliittoon, ja kerrankin oli aivan upea herätä vapaapäivään, kun huomasi millainen sää on.

Päätin lähteä n. 5 kilometrin hölkyttelylenkille heti ensimmäiseksi, vaikka tarkoitus olikin ollut tehdä ensin muut hommat pois alta (tosin se ajatus meni mönkään heti aamusta, kun nukuin kaksi tuntia pitempään kuin olin aikonut). Olen yrittänyt lenkkeillä säännöllisesti ja pitämään siitä, koska tänne maalle muuttaessa jouduin lopettamaan tai ainakin jättämään tauolle kaikki entiset liikuntaharrastukset, kuten potkunyrkkeilyn. Lisäksi lenkkeilystä olisi hyötyä, kun vaan jaksaisin tehdä sitä, sillä kahden vuoden potkunyrkkeilytreenaus paransi lähinnä maksimikuntoa, ja tuollainen rauhallinen peruslenkki tuntuu aivan hirveältä! Vauhtikestävyyteni on surkea ja syke pyrkii karkaamaan koko ajan ylöspäin. Toivon vaan, että löytäisin jonkun vähän pitemmän lenkin jota olisi hyvä juosta, sillä nyt en tiedä yhtään paljonko matkaa on minnekin ja joka suuntaan lähtiessä tuntuu olevan aivan järkyttävät mäet. Kaipaan entisen asuntoni vieressä ollutta puistoa!

Eilen lopetettiin 16 kissaa. Se oli aivan pakko tehdä, sillä edelliset asukkaat, eli mieheni vanhemmat, eivät olleet rajoittaneet kissojensa lisääntymistä millään tavalla, joten täällä oli ehkä noin 27 kissaa. Muutama puolivilli vielä jäi, sillä niitä ei saatu kiinni, mutta pakko nekin on lopettaa jossain vaiheessa, sillä ei ole mitään järkeä pitää sellaisia eläimiä, jotka eivät anna edes koskettaa, eikä meillä riitä rahat jättimäisen kissakatraan ruokkimiseen.

Oli aivan outoa mennä ulos tänä aamuna! Aikaisemmin ei ole edes hirveästi huvittanut mennä ulos, sillä jättimäinen nälkäisten kissojen lauma partioi aina rappusilla mouruten kauheasti, ja oven avaaminen tuntui aivan mahdottomalta tehtävältä, sillä kissoja lappoi oven raosta sisälle nopeammin kuin niitä pystyi heittämään takaisin ulos. Myös ruokakuppien kantaminen oikeaan paikkaan ilman muutaman kissan telomista oli aika vaikeaa, kun aukoton kissamatto pyöri jaloissa. Mutta tänään tapahtui ihme: kun avasin oven, kissoja ei näkynyt missään. Jouduin jopa huutelemaan niitä, että ne älyäisivät tulla syömään ennen kuin ruoka jäähtyy! Lenkille meneminen oli myös aivan ihmeellistä, sillä aiemmin kissat ovat lähteneet aina seuraamaan, enkä ole sen takia uskaltanut lähteä tielle asti etteivät ne jäisi auton alle. Mutta nyt minä en enää kiinnostanut niitä pätkääkään, eli ne saivat näköjään kerrankin syötyä kylläkseen.


Tässä muutama meille jäänyt lemmikkikissa syömässä rähjäisen talomme rappusilla.

Näin hyvällä säällä ei huvittaisi tehdä mitään kouluun liittyvää. Mutta on varmaan pakko alkaa vääntää luentopäiväkirjaa ja ryhmätöitä. Aiheetkin ovat niin ihanan tympeitä: esimerkiksi "liike ja liikkuminen fysioterapian näkökulmasta". Voi jee.

Aloitus

Päädyin taas monien vuosien jälkeen pitämään blogia. Teinivuosien bloggailusta on jo aikaa ja tyylikin on aikalailla erilainen; kirjoitan suomeksi, koska tietenkin ilmaisen itseäni paremmin sillä kielellä eikä aihepiirinä ole enää angstailu ja muu vastaava, vaan normaali elämäni ja siihen kuuluvat asiat.

Olen miettinyt omaa blogia jo kauan (ja kokeillutkin), mutta tiukkarajainen aihe, kuten se kokeilemani neuleblogi, osoittautui liian tylsäksi. Niinpä kirjoittelen omasta "uusioemännän" arjestani maatilallamme, jossa kasvaa tällä hetkellä vain viljaa ja iso lauma kissoja, mutta tulevaisuudessa toivottavasti monia muitakin eläimiä. :) Opiskelen fysioterapeutiksi ammattikorkeakoulussa ja yritän lisäksi mahduttaa päiviini erilaisia harrastuksia, kuten käsitöitä, lukemista, liikuntaa, kokkailua ja vielä lisäksi suurinta murheenkryyniämme - tämän talon remontoimista, mikä vaikuttaa loppumattomalta urakalta!