Tuuliviiri

Pikkuhiljaa on alkanut tuntua vähän siltä, että en osaa päättää yhtään mitään ja vaihtelen aikomuksia ja suunnitelmia jatkuvasti. Vähän aikaa sitten pidin ihan varmana sitä, että ryhdyn opiskelemaan puusepäksi, jos vain pääsen kouluun sisälle, mutta nyt on alkanut pikkuhiljaa tuntua siltä että ehkä akateeminen elämä kutsuu mua sittenkin. Olen kuitenkin lähes koko elämäni ollut koulussa ja tehnyt hullusti töitä hyvien arvosanojen eteen, ja alkaa tuntua siltä että ehkä en sittenkään halua käyttää aivojani pelkästään ruumiilliseen työhön ja kotitöihin.

Selailin yliopistojen tarjontaa ja koska lähikaupungin pelkkä luonnontieteellisyys ei oikein innostanut, niin päätin sitten laajentaa etsintää muuallekin Suomeen. Tiedekuntia selaillessa kolahti jo ennestään kiinnostanut ala, arkeologia, ja pistin hakupaperit menemään Turkuun ja Ouluun. Nyt pääsykoekirjoja lueskellessa positiivinen tunne on vain vahvistunut: arkeologiassa yhdistyy mielenkiintoisesti historia, humanismi ja luonnontieteet. Ensiksi ajattelin hakea pelkästään Turkuun, mutta onneksi nyt huomasin tuon Oulunkin toiseksi vaihtoehdoksi, sillä sieltä olisi paljon lyhyempi matka kotiin. Toivon vain, että pääsisin jompaan kumpaan!

Tietenkin se vähän harmittaa, jos joutuu opiskelemaan toisessa kaupungissa kun mies on täällä, mutta toisaalta voisi tehdä myös hyvää päästä välillä eroon tästä kauhean talon ja tunkeilevien appivanhempien aiheuttamasta ansasta mikä aiheuttaa vain turhaa kitkaa meidän välille.

Rästien purkua

Aurinko paistoi aivan upeasti heti aamusta asti ja se antoi lisää energiaa päihittää tämä epämääräinen haahuilu sohvan ja tietokoneen välillä. Tein pari päivää sitten listan kaikista rästihommista, mitä pitäisi tehdä loppuun (sisältää esim. siivousjuttuja, keskeneräisiä käsitöitä, remonttipuuhia yms.) ja sain tänään ruksittua muutaman niistä yli.

Isoin homma oli pestä makuuhuoneen ikkuna! En viitsi missään nimessä pestä kaikkia samana päivänä, sillä tuossakin meni jo melkein kaksi tuntia. Karmit ovat järjettömän törkyiset ja täynnä kärpäsenkakkaa muutaman vuoden pesemättömyyden takia, joten niiden hinkkaaminen vie hermot kokonaan. Pesemisen jälkeen virittelin uutta verhoa, joka ommeltiin äidin kanssa viikonloppuna, mutta se olikin liian leveä. Laitoin sen sitten väliaikaisesti kaksinkerroin ennen kuin pääsen lyhentämään sitä, koska en malttanut jättää sitä kaappiin. Tykkään kankaasta aivan mielettömästi! Mukavan pirteä printti ja kukat ovat aina <3. Onneksi kangasta jäi yli sen verran, että saan ommeltua siitä vielä tyynyt sängylle. Verhojen kanssa väkertämisen aikana mietitytti se, että kenen järkijätön idea klipsiverhotangot oikein ovat? Nipsujen kiinnittäminen verhoon on aivan tuskallista, koska ne ovat jäykät eikä käsi mahdu kunnolla tangon peittävän laudan alle ja sitten kun kaikki on lopulta saanut kiinni, huomaa etteivät ne ole tasaisin välein joten kangas ei laskeudu kunnolla. Lisäksi ripustamisen ihanuutta lisää ikkunasta suoraan paahtava aurinko... Onneksi mies ei ollut kotona tai se olisi taas saanut kestää pinnani palamista.



Muut tämän päivän rästit ovatkin lähinnä käsitöiden saralta: kaivelin koriani ja päätin etten aloita mitään uutta ennen kuin olen saanut vanhat jutut valmiiksi.

Yksi virkattu ikkunalaudalle tarkoitettu kapea kaitaliina on odottanut varmaan vuoden verran viimeistelyä, koska lanka loppui ennen kuin ehdin tehdä siihen reunukset. Onneksi sain äidin varastoista jämäkerän ja pääsin virkkaamaan reunoja. Ihanan aivotonta touhua, tämän teen loppuun tänä iltana kauhuleffaillan aikana.



Olen neulonut kolmiohuivia Helsingistä ostamastani sinapinkeltaisesta Pirkka-langasta, ja ihme kyllä se näyttää onnistuvan vaikka olinkin aluksi hiukan epäilevä. Vielä muutama toistokerta keskiosan kuviota ja sitten pääsenkin jo tekemään reunoja. Pinta näyttää vielä tässä vaiheessa epämääräisen möhkyräiseltä, mutta luotan siihen, että pingotus tekee jälleen kerran ihmeitä. :)


Tämä viikko on ollut hieman surullinenkin, sillä yksi kissoista kuoli sunnuntaina. :( Oltiin lähdössä autolla liikenteeseen ja peruuttaessa kuului epämääräinen tömähdys. Naureskelin siinä miehelleni, että törmäsitpä sinäkin lumipenkkaan (J oli irvaillut koko aamun edellispäivän ojaan ajostani), mutta ääni kuuluikin kissasta. Viltsu oli ollut kyyhöttämässä takarenkaan vieressä ja takajalat olivat jääneet alle. Se piti lopettaa ja haudata ennen kuin päästiin lähtemään minnekään, ihana alku päivälle. On se vaan niin reilua, kaikki lemmikkikissat kuolevat mutta noilla villeillä kollinrutaleilla vaikuttaa olevan ainakin 10 elämää.

World of Goo

Pelit-lehteä lueskellessa törmäsin kivaan peliin ja oli pakko kokeilla: World of Goo. Pelin ideana on siis rakennella pienistä venyvistä räkäpalleroista rakennelmia jostain päin kenttää löytyvää putkea kohti. Yllättävän koukuttava!



Peli painottuu aika paljon fysiikkaan, sillä palleroita ei voin vain rätkiä summassa mihin sattuu, vaan rakentaminen vaatii ajatusta. Erityisesti pitkän sillan rakentaminen oli aluksi tuskaisen vaikean oloista, sillä pallukoiden välisten sidosten venyminen sai rakennelman heilumaan ja aina lopuksi sortumaan, kun painovoima teki tehtävänsä.
Mahdottoman kiva pikku peli ajankuluksi. Tällaista olenkin etsinyt, sillä mieli on tehnyt pelata jotain, mutta aktiivi-WoWittajaksi palaaminen ei huvita rahatilanteen ja koukkuunjäämisen vuoksi.

Tulevaisuussuunnitelmia

Pistin eilen toisen asteen yhteishaun menemään; hain opiskelemaan sekä puualan artesaaniksi että tekstiilialan artesaaniksi vanhaan kouluuni. Kaipaan käsillä tekemistä sekä toisen asteen rentoa opiskelua. Vaikka järki riittäisikin korkeakouluun, niin näköjään opiskelutyyli ja -tahti eivät sovi minulle lainkaan. Harmittaa vähän, että hetkellisessä paniikin ("Apua mä en ikinä valmistu miksikään enkä saa mitään töitä ja oon loppuikäni köyhä!") puuskassa sovin tuutoropettajani kanssa, että palaan takaisin näihin fysioterapiaopintoihin ensi viikosta alkaen, joten kaipa sitä on pakko opiskella tämä loppukevät kun kaikki järjestelyt on jo tehty. On siinä sentään se hyöty, että jos en nyt pääsekään haluamaani kouluun, niin on joku plan B olemassa.

Ääkskääks, kun tekisi mieli päivittää blogin ulkoasua, kun en siihen ole aiemmin jaksanut paneutua, mutta nyt sitten huomasinkin että kiintolevyn hajoaminen on myös vienyt Photoshopin mukanaan! Nyt on kai sitten pakko käyttää päivä aiemmin suunnitellulla tavalla, eli yrittäen lukea fysiologian tenttiin ja vähän siivoillen. Toivon vaan, että appivanhemmat eivät taas tee sitä ihanaa ylläriään ja ilmesty kutsumatta viiden tunnin vieraisille.

Kissainvaasio!

Sen sijaan, että kirjoittaisin kesätyöhakemusta, kulutan aamupäivääni jälleen i can has cheezburgerissa. <3 Tässä muutamia suosikkeja!

Ja tässä vielä oma Valtsuni :)

Matkustan ympäri mualimmaa

Viikonloppu vierähti Helsingissä vieraillessa. Hilpaisin sinne junalla perjantaiaamuna ja paluumatka oli sunnuntaina. Matkan suuri tarkoitus ja alkuperä oli käydä Spitfiren ja Mojakan keikalla, mutta ylivoimaisesti eniten kyllä pidin ystäväni ja siskoni tapaamisesta.

Ostin ennen reissuun lähtöä uuden kameran ja tykkään siitä aivan kauheasti! Se on pikkuinen, kätevä, isoruutuinen ja ottaa kohtuuhyviä kuvia myös ilman vihaamaani salamaa.

Lauantaipäivä oli lankapäivä! Kierreltiin kaupungilla eri lankakaupoissa, mutta harmi kyllä osa oli jo kiinni, koska päästiin vasta niin myöhään liikkeelle, ja lopuissa taas ei ollut oikein kunnon valikoimaa. Menita oli kyllä aivan <3, ja ostin sieltä pari vyyhtiä keltaista Pirkkalankaa. Harmittaa etten ostanut mitään muuta, mutta se oli eka kauppa jossa käytiin ja ajattelin säästää rahaa myös muihin paikkoihin (mistä en siis sitten ostanutkaan mitään).

Helsinki on ihan kiva näin käymän tietä, mutta en kyllä haluaisi asua siellä. Liikaa betonia, ihmisiä ja ankeutta. Tai ehkä siinä eniten häiritsee se, että se on kuitenkin niin pieni ja jotenkin väkisin väännetyn oloinen - tai siis, esimerkiksi Lontoossa suurin osa kaupunginosista on kaupungin imaisemia kyliä ja kaupunkeja, ja niissä on myös sellainen tunnelma, mutta suurin osa Helsingin kaupunginosista on varta vasten kaupunginosiksi rakennettuja betonibunkkereita, joissa on keinotekoinen keskus joka ei edes tunnu keskukselta.

Viikonloppupuuhailuja

Sunnuntaipäivä oli tarkoitus viettää kyläilevän kaverin kanssa, mutta hänpä sairastuikin flunssaan. Vääntäydyin sitten mukaan miehen lähtiessä vanhempiensa luo kylään, vaikka se ei hirveästi innostanutkaan. Onneksi pelastuin - ei tarvinnutkaan istua ja syödä ja kuunnella tylsiä juttuja koko päivää, vaan käytiin kokeilemassa heidän uusia suksiaan viereisen järven jäällä. Latu oli aivan mahtava ja oli kiva hiihtää pitkästä aikaa keveillä suksilla luisteluhiihtoa, sillä parina viime talvena on tullut vain käytyä pari kertaa eräsuksilla pyörähtämässä jossain metsässä.